Syksyä väh luonnos, mieles sen nyt verran jutut pieles ukkovanhan vaivoja rasittelee aivoja. Jospa olis hyvä kunto muas kelpo omatunto nousis tästä enemmäks hommelit ne menemmäks. Voihan haaveit haeskella keventeisiin paeskella arjenharmaast erossa äly joten terossa. Yltämättä ärseist ohi inhojakin marhaa kohi lepotilas unohtuu juurillansa vielä puu. Harrasteista tullut apu siellä vähän, tikkailkapu värssytteitä väännellen kivii eestä käännellen. Autteluu saa tarvittaisssa liikkeellähtöö harvittaissa tuosta passaa kiitellä plussapuolle liitellä. Ikäkamut nurmennukus tallanteista hukunkukus etuns sopii ällätä vähää missään mällätä. Bodailu ei käynyt pirtaan joutoisien soljui virtaan olematoin hauiksin ottamuksist kauiksin. Ruipelo ol tupakoides sätkä suussa hupakoides lopettaes pullistu painoindex mullistu. Kymppikiloo heti reppuun taivuntuket lisi heppuun näissä sitten naahuttu vuodest toiseen raahuttu.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu