Harrasteesta aina hyöntyy kunhan tuonne sekaan työntyy hitaammalkin kirijäl etanasti virijäl. Aika kävis muuten pitkäks perusolo tuossa sitkäks mut kun metkaan uppoaa vaivoistansa luppoaa. Mikä sopii sitten kulle esteiseks ei luullust tulle avaa uusiin ovia elähdyttäin povia. Kun voi vähii harmautta lisäellen varmautta onnemmasti olentaa nappiin jopa joskus saa. Ihmisel kyl monet rajat viittojesi sisäl ajat ruoho vaikka vihreää toistentoimeks yhä jää. Kuluttaahan harmaa arki pientä kivaa siispä hanki minä pännään tarttuilen tavunloppui varttuilen. Yhteisyyksist kun on eros keinovähii mielin teros löytyy uusii pähkinöi jotka tehost joutoo söi. Mestaroimat missäänmieles haun suunta tuskin pieles vähän vengan kimpussa surupuoli himpussa. Ethän luule neuvonnaksi pappa nurkassansa maksi faktatietoo ole ei leikkimähän homma vei. Nöyryys ihan luonnollista useiskohdis tullut mista pelkurina perääntyi vastalainet kerääntyi.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu