Avoimuuteen kaikes pyrin tyhmyyttäni hommii tyrin lipsahteista lähtöä nurkanpiilost nähtöä. Epärehti olkoon etääl kuorehensa niinkuin vetääl pyrkimys on puhtaaseen hölmöö nojail tuhtaaseen. Käsitteis ehk kapeutunut turhistakin apeutunut syrjimist kun huomannut joka joustoilt puomannut. Sileämpää jos ois saanut itsensuunnalt luottoojaanut vähyyttänsä väistämäl linjaisuuden päistämäl. Tohtimisest jos on tiukkaa hyödynhaust siin ei hiukkaa uudest lähtöviivalle kohotusta hiivalle. Valmuus riippuu omist toimist nupist lähtöisistä voimist raksutust jos järjessä enemmästi kärjessä. Tallojiikin tiellään kohtaa päätelmihin poikkiin johtaa syytä sille tietämät kirjaamuksil vietämät. Yhteishyvä haennoissa asuttaissa vanhas koissa missä vetää nurkista hymynhäiveel kurkista. Lahjaks'saaduil toimitellaan älynrajois loimitellaan vinksahteitkin vienneissä faktapuolen tienneissä. Perustellaan pyrkimiä tovist toiseen tyrkimiä ukottuma unohtees kauhistust ei silmät vees.
Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu