20150326-Varottavaa

 

Silloin kun on konstit vähis
pysähtymän vaara nähis
turha muuhun tuudittuu
juurillaanhan jässää puu.
Lahonvika sitä järsii
honttupuolhan tuosta kärsii
istualleen lätsähtää
suorimatta pasmat jää.

Vanhana on vajavainen
aatospuoli hiukkii mainen
rippeillänsä rakentuu
ylimäärää sitten muu.
Silmäillessä seikkojansa
väkist näkee heikkojansa
tuos ja tuos ois pitänyt
hyötypuoli itänyt.

Kun ei enää voimaa toimii
jäljeljääneistänsä poimii
innostavii piirteitä
arkipäivääns siirteitä.
Itsesyytteit turha hakee
tulos vaik ei hituu makee
luonnollista luulemaa
sydänlähtöö kuulemaa.

Runsastu ei väkistenkään
ökyy uju ukkon kenkään
aikaa vaikka torkkua
sietämällä morkkua.
Ulompan vaik osaamista
älyperist hosaamista
hitusetkin avittaa
lakastumaa ravittaa.

Yksinään ei parhaast pelaa
entisiskin liikaa kelaa
tähtäys ei kympissä
onnistuma sympissä.
Monissa ois onnistunut
järjenkans jos ponnistunut
stabiilii jos tarjossa
vähemmästi varjossa.


Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu