Elämäs on nousui, laskui joistakin en peräst kaskui ihmisiltä ilkkumist ähäkutin vilkkumist. Lankesitpä moiseen lankaan tuulten kääntyis vastahankaan missä veri punnitaan henkisesti runnitaan. Yliluulol kuvitellen edeltä jo huvitellen pläsiin märäl rätillä torjuttuna nätiltä. Sähän oot kun käppäilijä vääräin sointuin näppäilijä mallitonta marhantaa onnen jäädes jouston taa. Itseäinkin mitattelen kuprujani kitattelen tolkunkans jos toimisi rättiväsyst voimisi. Tosi vaik ois tukahteista estämättä pukahteista kirjaimia jonottuu lärpättäen honottuu. Kohta veli kätkyy multiin surunlaaksoon ylläin tultiin lahjakkaana elää sai vastuksii myös runsaast kai. Nuorna tunsi esteisyyttä hakiessaan kesteisyyttä tyttö sanoi hälle ei syövereihin surun vei. Ol silt voimii yritellä koukutteitaan syritellä hyvää tuki rinnalla täyttymyksen hinnalla. Etsijääkin miehest löytyi soitantoon ja sanoin töytyi rikastaen arkea olematta karkea.
Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu