Ramuksi kun menee ukko tekemisten päällä lukko avaimetkin hukassa lähes pisi sukassa. Vuosissa on tämä esis lähes tyhjä menopresis joutavana jolkottaa estesyydest molkottaa. Aiemmin ol toki toisin silkinlail jos vielä voisin rintaan riemuu nostaisi mälsäisyydel kostaisi. Hihat nyt on työstä tyhjät nurkassansa olonnyhjät pännäl viiruu piirtäen kuinka meno liirtäen. Tokihan sit joten toimis mansikkansa nöyräst poimis evähänä huomisel sen sit föliin tuomisel. Nolost luonteest iso vaara pöpelikköön suistuu kaara henkisyyden härveli jonka joskus tärveli. Kunnompaa ois kuluttanut virhearvot suluttanut petroot myöhä toivoa tuhrimissa voivoa. Uskonpuute kalvaa mieltä eikä lähde hitsiin sieltä orpona kun oleilee rähvänänä poleilee. Lamppu kun ei pimees näytä antipuolt ees puoliks täytä haparoivaa haentaa sekundaista jaentaa. Ihmeempään ei tässä pysty kuoleentunut älynysty jos ei kelpo alukskaan anteeksia tuolta saan.
Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu