Mikä meitä vanhoi vaivaa olemalta pohjaakaivaa tuntemuksis tyrkitään pärjäämistä nyrkitään. Haittoja näin herättyilee monist iloist perättyilee ei oo äijäst mihinkään nahnikkahan aina jään. Susii tulee suunnitteista vähemmiksi muunnitteista rutistumaan raantoa alamittaa jaantoa. ikinä en ole mitään partaistkiinni joutuu pitään kuvitteil ei ehostu laittamukset tehostu. Vastauksii löytämättä perustelui pöytämättä nollanvierest nyhtöä miinuksista yhtöä. Löytyis edes joku keino stabiloituis siitä meino ulapal jos aseitta tohrimukset taseitta. Puserossa putoonpelko eikä mistään oikein selko horjuvilla tikkailla massaisest ei kikkailla. Siinä tärkein tulematta linjakkaasti kulematta niinkuin pikeen pyssännyt onnistuma tyssännyt. joukonjatkoks joutumalla puuhastuksiin noutumalla rajaista on aattelu konkretiaks saattelu. Rutistelee turhast mieltä lähtemättä hevin sieltä nöyryyttä jos jaossa aatet ei ain paossa.
Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu