20150119-Vanhana

 

Jotakin on aina hukas
unohduksen roitu kukas
pitäisi ja pitäisi
tulost siit vast itäisi.
Haasteet eivät vuosis huku
onnen'unta ohi nuku
vastas jos on vaikeita
yrtönlisään aikeita.

Voima kun on rungost poissa
käpellellään kotikoissa
istumalla toviksi
aukee uusiks oviksi.
Runsaat vuodet noita tarjoo
pieniäkin pyrkyi varjoo
ilommuus ei enenny
nuoli kymppiin menenny.

Turha tuskast vihotella
lamaantumaa lihotella
ohi aina päästynä
ettei ojaans jäästynä.
Yhdel päiväl aina vähän
melko pakko tyytyy tähän
kojoksikin kaatua
entraileehan laatua.

Uusi päivä, uudet haasteet
nuivaannuttaa niskast raasteet
aamuin kömpii kahville
veivailu sit "pahville".
Kirjainrivei tällai syntyy
oletusten tyköön ryntyy
ainkaan ei se pahaksi
hyöntymättä rahaksi.

Ihminen on tapais'takan
olemuksens esiinnakan
sitä helppo heikentää
valompia ettei nää.
Jokaiselle suodaan jotain
tekipä vaik toimens sotain
loppusoinnuis maleksin
umpipimeet valeksin.


Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu