Jotakin on aina hukas unohduksen roitu kukas pitäisi ja pitäisi tulost siit vast itäisi. Haasteet eivät vuosis huku onnen'unta ohi nuku vastas jos on vaikeita yrtönlisään aikeita. Voima kun on rungost poissa käpellellään kotikoissa istumalla toviksi aukee uusiks oviksi. Runsaat vuodet noita tarjoo pieniäkin pyrkyi varjoo ilommuus ei enenny nuoli kymppiin menenny. Turha tuskast vihotella lamaantumaa lihotella ohi aina päästynä ettei ojaans jäästynä. Yhdel päiväl aina vähän melko pakko tyytyy tähän kojoksikin kaatua entraileehan laatua. Uusi päivä, uudet haasteet nuivaannuttaa niskast raasteet aamuin kömpii kahville veivailu sit "pahville". Kirjainrivei tällai syntyy oletusten tyköön ryntyy ainkaan ei se pahaksi hyöntymättä rahaksi. Ihminen on tapais'takan olemuksens esiinnakan sitä helppo heikentää valompia ettei nää. Jokaiselle suodaan jotain tekipä vaik toimens sotain loppusoinnuis maleksin umpipimeet valeksin.
Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu