20150113-Edunestoa

 

Omaa huonuuttansa suree
läheistenkin vaivat puree
mielel tekee kipeää
alakulons alle jää.
Ymmärtäen paljot vuodet
senkään tuomat rauhaansuodet
eläis aatosannoista
huomisihin kannoista.

Ikivanhat sisarukset
takkuavat haannonsukset
osan olles pedissä
nenäkattoon jedissä.
Täs viel riimei yrittelen
päätä pinnal pyrittelen
samaa kaikhan mielisi
elonhalust kielisi.

Hyppösiä täs ei olla
toiselsadal häl jo holla
ysikymppi ohittu
kaperrellen kohittu.
Vuottenketju siis jo pitkä
lopunsuunnast tietyst sitkä
tyhjist ei sais narista
raukantorvest karista.

Marmatus ei tässä auta
edistymän ohjuut tauta
älynvähä juoksussa
tulevien tuoksussa.
Uskomalla ilon voimaan
helykellot alkaa soimaan
on mih sopii saantua
piiloisest vaik jaantua.

Hönttäpuolta rajoittaen
tuulentupii hajoittaen
selkeämmil seisahtuu
myrskyssäkin pystys puu.
Näillä näöil tarvii mennä
järjenkeppi se ei lennä
tukitouvei hakien
valonsuunan vakien.

Pentti Pohjola 20150702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu