Yötä hirmust täällä riittää pimeähän aikaan liittää vielä tästkin mustenee kutjareille lustenee. Parit keillä vierellänsä sokkoisesti hierellänsä onnenaikaa oleilla Marraskuuta poleilla. Joulust alkaa vaalenemaan pituus päivän taajenemaan hanget tienoit peittävät varjoi kuluil heittävät. Ukkovanhan vaivaisena kiikkustuoliin jopa kena pötkölleenkin pyrintää liiveist väsyn syrintää. Miettelystä esiin ottaa tympeyttään turpiinmottaa riittäisipä paukkuja täyttää olonlaukkuja. Usko tärkein johdattaja ytimisen kohdattaja hölmöö huoment pelätä ei se enteit selätä. Sitkeästi uuttakohti tuolloin taasen tuore pohti ajanlaskun seurannas lähitoimein teurannas. Kukkaro voi kutistua laskunpaljoist rutistua uutta tehtaat painavat korkoovastaan lainavat. Mulle vaan ei velka sovi suljettuna iät ovi velaksmerkin kohdalla ohihipsiin johdalla. Haivenista haettaissa umpityhjää paettaissa viivan alkin valua entraamassa palua.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu