20141121-Marjastusta

 

Jukuraa voi elo olla
silti tahtomuksist holla
tietoisuuden tarpeesta
henkisest vaik karpeesta.
Annettu kun elonaikaa
kiitosmieltä tuosta kaikaa
hädältä on säästynyt
veräjästään päästynyt.

Linjaisest ei toki mennä
prikullensa aatos lennä
jukkimistkin matkalla
aletulla jatkalla.
Onnesta on tietämättä
haukkuja silt sietämättä
yksinään kun urnailee
tovit toki purnailee.

Sen sun seitset haitat, kivut
noittenkanssa huomeenhivut
tottumatta tarjoihin
kääntöpuolen varjoihin.
Lapsellisii laitantoja
minimoimas haitantoja
hetkist toisiin tunkua
perskemmistkin hunkua.

Kaikkee tätä päiväst toiseen
viisaampi ei tarttuis moiseen
yhdenlaisis ynnätään
riimitteisiin rynnätään.
Taakkoja saa tuolla niskast
sokkeloistaan ylös kiskast
eheytyvää tarjolla
aiest tutul varjolla.

Ysikympin ylittänyt
ruusuiset jo hylittänyt
virheisiä valintoi
utopisii halintoi.
Jalat maassa nykyy pysyy
hitsiik täs, jos joku kysyy
annetuilla ajellaan
noistkin vielä vajellaan.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu