20141113-Lataumia

 

Kukin kertoo tarinoitaan
lämmittäen arinoitaan
pollastansa poistuvii
harmiks vähän toistuvii.
Yksi pää ja vähän mieltä
ihmeitäkö löytyis sieltä
ruumenien runtemist
sydänalan tuntemist.

Luulemilla omans osa
täynnähän ei konsa posa
hyvänmielen hakemist
tantaluksens pakemist.
Vääril arvoil virututtu
toiminnoista lirututtu
ettei muka eväitä
mitä pramil leväitä.

Useenlaist siis urnausta
joukkoon mahtuu purnausta
kuvittelun kapeesta
sitkeyden rapeesta.
Monenmoista tarvii sietää
perusjutut itse tietää
laput silmil kulkemat
ovii uusiin sulkemat.

Edentymää saaduillansa
ohituttuu moni ansa
kissankullan koreus
arvottoman soreus.
Taaksehan ei aika käänny
lujast työtä, sit vast näänny
palkinnoil jos pyrintä
estymyksist syrintä.

Valoo aina jostain vilkkuu
ääninäkin touhut kilkkuu
illoin yleens rauhoittuu
taivahal kun loistaa kuu.
Unta riitost, hirsii vetää
lusmuiluista tehost etää
vuodet vaikka vanuttaa
jonos tuoret anuttaa.



Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu