20141014-Kuulevammin

 

Vähävähält kaikki jättyy
yhteen läjään, myttyynmättyy
paljoin vuosiin päästynä
luisevalta säästynä.
Osataank tuo lahjakslaittaa
hänkräykset hengen vaittaa
kehonkipuun kuttuna
sen nyt seitsest ruttuna.

Ilolla jos nousee jaloil
äärehen tuon uudenaloil
turhista ei julmita
jäkätyksil pulmita.
Aistitkin ne rappehutuu
riitost risan yhtä utuu
lahjakssaatuun luontua
älyyväst juontua.

Tulvimal tai tukkeisesti
kohdilmennen, kukkeisesti
huomiinpolut haantuvat
eduiksemme saantuvat.
Menty koirast veräjästä
umpisilmin heräjästä
tuuriksemme tulleita
laihoja ja pulleita.

Etäännytty tarpeisista
hengenravi, karpeisista
muitten takan mönkien
sieltä seltet hönkien.
Uskokaa et täältkin näkee
kiemuraista kulkuu käkee
persamuksil lässöötä
kapeastkin kässöötä.

luulemil ei laitot suju
automaatist jetikshuju
sisuu siinä tarvitaan
tukotta et varvitaan.
Riemua ei tarvi peittää
silloinkaan kun vedetkeittää
ihmistänsä aatellen
niiltä näytöilt saatellen.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu