20140911-Vastuunvaroja

 

Meiniä jos mittoon rupeis
nollaahan se lähes kupeis
järjenvähä jätättää
kivii kelkkaan mätättää.
Tällaistahan ajas kertyy
huonosti kun haantoin vertyy
pahimmoil ei ensinkään
omiin jalkoihini jään.

Painimista pelkoi vastaan
rytyyttelee aika lastaan
ukokskin jon ehtinyt
kuten kulloin vehtinyt.
Avusteista aina riitti
yhteismielel halmet niitti
leipää että pöydässä
masuntäytteeks löydässä.

Eläköityi ajallansa
rassanteitten pajallansa
sivukeinoi keräsi
hanur sylis teräsi.
Lahjoi luullust vähemmästi
intoa taas nähemmästi
tuolla tiel ei tukkeita
puuttui rehon hukkeita.

Kuitenkin täs yritetty
alun esteet syritetty
mik jo porttei avasi
raost uutta havasi.
Nuottei latoi näkyville
hommanpaljoo tuhlas sille
jostain ehkpä jätättyi
itsensä kun tuolle myi.

Vanhanpojan polul kuttu
yhteiselon säilö luttu
onnemmast ei antia
yksin kuorman kantia.
Rähistä ei mulle vähäst
kapeasta hyödynnähäst
pakollistaa pohdintaa
huomisihin johdintaa.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu