Haperoo väh tämä touhu loppusointuin esilnouhu ukkona kun urisee puutaheinää purisee. Mielelle on metkaa puuhaa aatoksin kun jutuis nuuhaa ärräpäit ei päästele hyväämieltkään säästele. Iälleen ei mitään mahda vuosikymmii kasaan jahda nivelissä kipuja toimettomaan lipuja. Huoletonta mielin hakis sitä sitten helläin vakis unohtuisi tulehteet irtoisena kulehteet. Onnistus jäi löytämättä älynvalo pöytämättä toheloijaks valunut mieltä tuossa kalunut. Voimatonta heräävyyttä nollatilan keräävyyttä pöntömmälkin tarjolle riittäin intoo harjolle. Merkittävät siispä puuttui röniköihin meno juuttui säteillyt ei nupissa aseet pysyi tupissa. Niukat äijäl kantamukset aidonedun antamukset jämähdetty jurnaamaan yksii samoi turnaamaan. Tuossa onnen ohitutti fiksust sivuun kohitutti ymmärrettyyn yhteys tarmommille nyhteys. Yhä silti jaloil, pystys kehitelmii aivonystys omikstarpeiks pakerret perskeisiinsä takerret.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu