Onnistu ei oikein kunnol painoahan tuosta tunnol vaikka mihin myöntyisi rajallisest hyöntyisi. Sahuupölkyt vinopäitä hävetä sai aina näitä laatua kun puuttuili itsellensä suuttuili. Nauloilla kun jotain kasas runsaast noita puuhas hasas kotkaamalla käänteli tuhruks kyhöö jäänteli. Usko omaan taitoon petti sepä ilkeest mieltä ketti ansaitsi siin moitteita priimalaadust loitteita. Yksinään täs yritelty vuositolppii syritelty kunhan jotain järkkäsi nuottei, sanoi, värkkäsi. Puolitiehen myöskin tuossa aatospuolen valunvuossa hätäisesti hosasi sen nyt mitä osasi. Lapsena jo löysäämällä jatkumoa jäännöl tällä ettei perhet ympäril nollatuksi tuli sil. Epävarmuus kaikes kuulti kappaleit kun toisiinshuulti ikkunoitten pokissa laaduttomast shokissa. Sapiskata sotkust saanut ärsymystä moitist jaanut urhoisest vaik yritän teonlaadun syritän. Yhtäpuoltä tässä mainin rajaisena, vähä painin valhetta en valjasta sillä saantoo haljasta.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu