20140710-Erheenarkaa

 

Vanhana on monis vajaa
sikspä aika, ohiajaa
taaemmalle tyrkäten
upposyvää jyrkäten.
Eikä tuolle mitään mahda
itsehensä tietoo ahda
muisti kun on väsynyt
pärjäämistä räsynyt.

Jotain silti yritellään
ukkona viel riimei tellään
näkisi et kauemmaks
valumatta rauemmaks.
Hyviä ei pääse lähel
tietoisuutta kyllä nähel
laiskuuteen vaan laimetaan
itse'uhost vaimetaan.

Aina haluis uutta putkeen
tyydyttäen sillä kutkeen
edistyksen toivossa
kuk nyt vähäst voivossa.
Luojan annoil larpatellaan
tulenkajoo saaden hellaan
mieltymysten mitattein
erehdyksist vitattein.

Väärin mennyt, ei voi kieltää
uppoomastaan hyvin tietää
karikoille karahteist
sieluisista parahteist.
Rakenteemme rajaeltu
ällipistet vajaeltu
kääntymyksii kierossa
omatunto hierossa.

Mennyttä ei tavoiteta
ilontuojan havoiteta
sumuistakin saannissa
arjen'ankeet jaannissa.
nöyryys antaa marginaalii
urkkomist vaik lähelt haalii
yksinänsä suuntelee
kapeest näyst muuntelee.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu