Hellettä taas hitsist hönkäs ukon varjoon samal pönkäs tovit tummaa nahkalle ettei kalpeest jahkalle. Voimat ovat todel tiessään kohtamoisest lämmöst hiessään jaksaminen rajainen ihmisenä vajainen. Yritteetönt otatteluu riimitteitten sotatteluu portsuu naamaan mättäen anteet enneks jättäen. Tästäkin viel vajaisemmin kehonkäyttö hajaisemmin nivelis kun aristaa lusikalla kivaa saa. Ongelmat jo alkoi nuoren ettei päässyt päälle vuoren jonne halul haantunut siellä onnee saantunut. Utopiaks kaikki tämä rapioist ehk jäljel jämä koivillensa kohota annetuilla tohota. En ees kelpais kaveriksi tuosta puuttuu joku niksi luimistelen arkuuttain kohdampaa vaik kulus hain. Ilmaissut oon asioita piilompiikin hasioita närkkimään et ryhtyneet vastaisihin yhtyneet. Myönnän auliist lipsumiset pinnailuunkin hipsumiset sadesäätä toivoen heinähelteis voivoen. Ukkona on erilaista yrite ei vähää maista kotonurkis norkoilee etäämmäl ei haitois mee.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu