Tyhjänpäältä ponnistusta se on minun onnistusta kutakulloin kulkua joskus jopa sulkua. Hyvillään tok vähistäkin suppeasta nähistäkin uusi ettei tukossa kertakaikest lukossa. Maailma on jossain etääl rooliansa tiukastvetääl ukko kotinurkissa pilkistellen kurkissa. Ryntimää ei haluaisi vähäänviihtyy kaluaisi ylempänä huimaisi keitoksen se tuimaisi. Lähtemättä laittoinperään aina entiseeni herään siitä saantii varttuen hippuihinkin tarttuen. Ujutellaan oivaan eloo joskin jopa lähel keloo pystymisiin pyrkien esteit eestä tyrkien. Olkoon vaikka haperteluu tämä loppusointuin keluu rikkautta rahatta aikehitten pahatta. Luottamalla laittoihinsa nojaamalla vaittoihinsa senti sentilt tikastuu parempaa ei oisi muu. Pienest jalois pyöriskellen kertymiä nyöriskellen unhoo nivelvaivoja ärsentävii raivoja. Enteistä ei haluis tietää nollaa vaikka kehnost sietää yhä elon koulussa välttämät ei Joulussa.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu