Aistit kun on olemassa tietentahtoin niist ei hassa melu korvii pilailee huonoo kuuloon hilailee. Se jok menee, pysyy poissa leikkipuhet tää ei noissa moottorsahan kiljanta kuulopuolen hiljanta. Näkö tarvii silmälasit terävyydest ilman hasit varjeltuisi vaivoista ärhämistä aivoissa. Runttamieltä rajoittaen malttii menoon majoittaen kympinkin voi kynnystää eikä ole satuu tää. Haluumalla hyvityttyy rauha rinnas syvityttyy lahja myöskin torjuval kuilunreunal horjuval. Oppimista, koppimista juttuin talteen soppimista älyänsä käyttäen poteroita täyttäen. Pitäis uskoo valosteita edesauttaa alosteita jäljemmälle jättymäst huoltapitäin aina täst. Itsel tässä ohjii laadin kumoomat et keikkukaadin velttomuksiin vierintä tuhkassansa kierintä. Loppulaskuu miettimättä silläsilmäl tiettimättä nöyryydest saa etua rauhoittamal retua. Uskomalla unelmiinsa sukeltaen punelmiinsa kukkatarhaans kulkua avain ilol sulkua.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu