Kesäkuu on valon aikaa lintuinlaulu jatkust kaikaa meri hellii aalloillaan osan tuosta haltuunsaan. Miks ei tätä ihailisi iloisena pihailisi tarjonnast kun tyrkyä raiveleihin pyrkyä. Vanhakin voi tuosta nauttii huvitteella henkee tauttii niin ei jäykäks jäännytä kivoist eroon käännytä. Nurkissa vaik nuherretaan pännäkouras tuherretaan ajatusta esille tunkuu hauskanpesille. Sivummalt tok sihtaellaan raitilrientoo pihtaellaan vaivaisuutta varjona kolotetta tarjona. Ihmisel on omans puutteet entiseensä tiukat juutteet ankkurina aiempiin laittumina vaiempiin. Tärkeilyyn ei takerruta moitinnoilla nakerruta puhtaanpelin säännöillä uutten lehtein käännöllä. Järkevyys on rajoitettuu hengenjäykkää majoitettuu eikä salvat aukea usko antoon raukea. Reppuun kertyy vuosist painoo aivan hölmöö olla kainoo ovet saattaa ammolleen persaspotkut kammolleen. Yhä riittää riemunaiheit ettei nupis seilaa kaiheit nöyryyden kun oivaltaa hakemansa luullust saa.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu