Äideillä on tänään juhla lapsiltansa lämmöntuhla jaksaa väsyit avittaa henkisesti ravittaa. Parsimista, pyykinpesui nostaa tyhjäst ylös resui aina ilomielellä varotteita kielellä. Kaikki saaneet tuosta nauttii emo poikasiaan auttii olemalla mallina mikä kulloin sallina. Ikäisilt meilt tuki puuttuu siksi muistamuksiin juuttuu rintapieles läikähtää kiitosvelkaan suureen jää. Ajankans vaan arvo lisii ohessansa aattii isii hänkin oli tärkeä kuplaa ei voi särkeä. Monet Äidit autettavii laitoksissa tautettavii ilo silmist kadonnut arki pasmans ladonnut. Huolenkanto tärkee toimi itsekukin sillä voimi terveit käsii kestämään suruisuutta estämään. Unohdettais ylimieli pyöreyteen pyrkis kieli nöyrän, lahjan saaneena rippeitä tuost jaaneena. Nuorilla heil omat menot joskus unhuu Äidit, enot sedätkin jää paitsi näist yhtyynpidon langanpäist. Elämällä aina juuret havitteen ehk tulot suuret Äiti synnyn antanut kuoppainyli kantanut.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu