20140504-Totuntoistoa

 

Sanoja täs pelkäst tuhlaan
värssyjäin kun jästi suhlaan
mielelle on kevennet
ahtuutehen levennet.
Yksinään kun ynnäilijä
loppusointuin mynnäilijä
kanssakäynti kapeeta
osa ajast apeeta.

Miten edes kelvost voisi
höntän nimen äkist toisi
pöljäillessä pökertees
umpisolmuin sökertees.
Hallittui jos haentoja
tahmaisista paentoja
ylemmälle yrttöä
joutavien syrttöä.

Tunteit tahtoo tuhlaella
siellä mielin suhlaella
kuvitettaan kuunnellen
eriks hieman muunnellen.
Rajoitteista reknuu toki
nurjaapuoltkin hetkin koki
ilmaistessa aikeensa
pakahtuneet vaikeensa.

Nöyremmäksi pakost tullut
unohtaen hösöönhullut
iski kirveens kivehen
tyytyminen hivehen.
Ain kyl rehtii rahnutessa
joustonpuutet jahnutessa
väittelijäks viskaantuu
kovaspaikas diskaantuu.

Älynlamppuu tuikuttaissa
olonmuruu uutta haissa
ei mee etsi ehdoille
stoppariksi kehdoille.
Jäykistynyt ukon kroppa
hyötytoimist että toppa
pinnaillen väh puljaillaan
käsilsaaduil huljaillaan.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu