20140330-Pidonpakkoa

 

Kohta velloo vapaan meri
aallonpojat itseens keri
lämmönlisää tarjolla
suojatarvet varjolla.
Ihminen täs liikkees soljuu
milloin minnesuuntaan holjuu
Päästymiinsä etsissä
osasena sketsissä.

Nollaiselt vaik tovit tuntuu
eestä siirtää silti huntuu
tarjomia availlen
rutiinisest havaillen.
Yksinään on polku menty
sen sun seitset närsyt enty
jaloil ollen horjuttaa
luonnikkuutta torjuttaa.

Muisti onneks joten pelaa
taannehteitaan mielin kelaa
vitseihinkin vinossa
pätiköinä pinossa.
Lajitteluun lähtemättä
yllätteitkään tähtemättä
saa siin aika annattaa
tyvenille rannattaa.

Ei täs oltu loistavasti
turhempiinkin tullut rasti
kipin mistä poistunut
jurnaamiseks soistunut.
Vedättelyyn vieskennelty
alust alkain tieskennelty
ovet pysyy lukossa
harkintainen hukossa.

Suppeuksii sietämällä
kölin alta vietämällä
nurjenteissa menemät
utopioi enemät.
Hölmöä ois valitella
rimojansa alitella
ylikin mist ynnätä
rintakaarel rynnätä.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu