Kohta velloo vapaan meri aallonpojat itseens keri lämmönlisää tarjolla suojatarvet varjolla. Ihminen täs liikkees soljuu milloin minnesuuntaan holjuu Päästymiinsä etsissä osasena sketsissä. Nollaiselt vaik tovit tuntuu eestä siirtää silti huntuu tarjomia availlen rutiinisest havaillen. Yksinään on polku menty sen sun seitset närsyt enty jaloil ollen horjuttaa luonnikkuutta torjuttaa. Muisti onneks joten pelaa taannehteitaan mielin kelaa vitseihinkin vinossa pätiköinä pinossa. Lajitteluun lähtemättä yllätteitkään tähtemättä saa siin aika annattaa tyvenille rannattaa. Ei täs oltu loistavasti turhempiinkin tullut rasti kipin mistä poistunut jurnaamiseks soistunut. Vedättelyyn vieskennelty alust alkain tieskennelty ovet pysyy lukossa harkintainen hukossa. Suppeuksii sietämällä kölin alta vietämällä nurjenteissa menemät utopioi enemät. Hölmöä ois valitella rimojansa alitella ylikin mist ynnätä rintakaarel rynnätä.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu