20140122-Eelleenjatkoa

 

Hebreaa ois mulle runot
pitsireunat, sanainsulot
arkiriimei rutistaa
pussistansa putistaa.
Eihän mul oo paljoist hajuu
taivuta en, älynpajuu
nollamiehen näyttöä
enest tyhjäntäyttöä.

Mestarointiin yltämättä
oma'uhon kyltämättä
jalat maassa pysytään
kinkkisissä kysytään.
Totuttuihin tarttumista
hehkuttelun varttumista
päivät iltaans päästyvät
muistot noista säästyvät.

Ikää tullut tuhottomast
kynänkanssa uhottomast
vähän leikin varjolla
mitä'milloin tarjolla.
Kulentoja, sulentoja
hetkittäisii ulentoja
ukkopaha pähkäilee
nollanvieres ähkäilee.

Onneakin hipaistuna
niinkuin kielel lipaistuna
arjen ankeen taittaen
vaihteluna maittaen.
Yksinäiseks kun on luotu
muita konstei esiintuotu
soitantaa ja sanoja
raotellen hanoja.

Kiitosmieltä korostaen
lipsues kun horostaen
pönkiäkin tarvitaan
mappein tuottoo varvitaan.
Naurakoot mun höperyydel
useis paikois, löperyydel
en vaan käskyst lopeta
umpeen yrtet sopeta.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu