Taakse jäänyt nyt jo Joulu vaikkei ala vielä koulu Uusi Vuosi tulemat sinnesaakka kulemat. Millaistahan sitten tuolla ellei sitä ennen kuolla pitkäänkö viel ponnistaa jaloilnousu onnistaa. Vuosivuodelt kankeammin aikaansaanti ankeammin könöllensä kipuaa itsee uuteen vipuaa. Seljällänsä olo helpoin istumakin eteenjelpoin kohnimat kun jätetty ynnämuihin mätetty. Liikkumaa viel aatospuolla hyötymyksii ei kyl vuolla älynrippeil ängetään kuvit'konii lägetään. Enemistä ois vaan haittaa orpopojan olo maittaa vaihtoehtoin puuttues soimon suohons juuttues. Hapuillenkin toki passaa ei siin vääriin voimii hassaa kiittämyksist kaukana löperöisyys paukana. Minä tässä, jumiinjoutu yrttelyst ei koskaan noutu selkäintakaa pilkistet romuisuuden tilkistet. Annetuilla ajelua järkiperist vajelua lemppujakin tuilleina ne juur purjeet pulleina. Ukon tittel läimäistynä kehityksest äimäistynä nuorempi jos olisi innoin haannois kolisi.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu