Aatonaattoon jo on päästy täydelliselt stopilt säästy vaivoja vaik kimpussa yritettä himpussa. Jouluntuntuu laittain tupaan askareet vai jäävät hupaan entisehen mielisi perinteistä kielisi. Välil makuul virittyen sit taas tovit kirittyen kuusta pystyyn laitella marinoista vaitella. Purtavia kaapit täynnä syöjiä ei liioin näynnä mit nyt puuroo popsitaan reemii naamaan lopsitaan. Yksinään oon enen ajan tykkäilenkin rauhast majan hälinöissä hermostuis samoi sanoi suu se puis. Ulkona oon tykkäämisist kenkään kupeel lykkäämisist orpopojan uralla hönttänöintii turalla. Etähäl ja erehteissä nollanarvost perehteissä kärsimystkin kosolti hunninkoihin posolti. Lyhyet on menomitat tulisia tulleet vitat selkehinä sanoina hyljättyinä anoina. Itseruoskii yhä jatkaa tuota ollut pitkinmatkaa kepulina keikkunut jononrippeis reikkunut. Hyvitytty harrasteista soiton, sanain, varrasteista tyytymystä tuottanutš kuormaa niskast puottanut.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu