20131222-Pahnantuessa

 

Kun ei ole maassa lunta
hämärää kuin puoleks unta
torkkumiseen tukeutuu
riskaavaks se lukeutuu.
Mitäs tässä, jouton ollaan
ylimäärät kerryit pollaan
sitä samaa saamatont
eduksemme jaamatont.

Riittämät ees kaveriksi
orvon laittais haveriksi
tappelmatta sietämist
parisuhteen hiertämist.
Hyväksytyks kun ei yllä
ylen ohut mielenvyllä
äkkii riita syntyisi
toimet tukkoon ryntyisi.

Varjeltunut nurinpäisist
niskaantulleist tyrkön jäisist
älhän tule tukoksi
leimaan vanhaks ukoksi.
Kaikenlisäks höppänäksi
kömpelöksi köppänäksi
min ei mieltoo mitata
särkyneitä kitata.

Uljaus ei tueks tule
sillä ladul suksi kule
luovuttu on pakosti
mikä mittui sakosti.
Ylikäyneet tunnonmyrskyt
taantuneina nyt jo tyrskyt
arpia viel anneista
negatiivein kanneista.

Joulu tulee, portsui pöytään
Seimenlasta sieluun löytään
pyytäin virheit anteeksi
ettei niskaan kanteeksi.
Iloo tarvis jaksaaksensa
velat nöyräst maksaaksensa
että rauhaan rantuisi
avosylil antuisi. 

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu