Nyt on maa taas ihan musta kelpaa tälleen,ehk ei susta lumi pelkkän haittana iljanteiseks laittana. Veli katkas liukkaal kätens minimoiden oman pätens kipui joutuu kestämään vajail voimil testämään. Yllätyshän aina vippu suunnitelmain nollaantippu ois vaik kuinka sietävä huuliltpääsee, vietävä. Sisälläkin pahimmoillaan jonka jälkeen ahimmoillaan tasapainons hulaten rankarojoks pukaten. Iskiessä nuppins ketoon vastata ei tuohon vetoon Kipuin kans taas kaverit noita tarjoo haverit. Pökkelöksi vuosis muuttuu sen sun seitseen harmiinjuuttuu trimmautuu ois pitänyt myöhäistä jo sitänyt. Runsaaseen siis ikään päästy hengenmenolt tänne säästy ehk tuol joku jujunsa ohjailujen tujunsa. Vaik ei perhet saanut luokse tuosta siltkään nurkkaanjuokse meit on monii möllejä hakemassa höllejä. Tarvimatta piiskuria kääteisesti niiskuria yksin joutuu aistimaan ulommista maistimaan. Kun on torjut toimivina älympiä hoivimina jurri sivuun jätetty ynnämuihin mätetty.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu