20131217-Noutumatta

 

Nyt on maa taas ihan musta
kelpaa tälleen,ehk ei susta
lumi pelkkän haittana
iljanteiseks laittana.
Veli katkas liukkaal kätens
minimoiden oman pätens
kipui joutuu kestämään
vajail voimil testämään.

Yllätyshän aina vippu
suunnitelmain nollaantippu
ois vaik kuinka sietävä
huuliltpääsee, vietävä.
Sisälläkin pahimmoillaan
jonka jälkeen ahimmoillaan
tasapainons hulaten
rankarojoks pukaten.

Iskiessä nuppins ketoon
vastata ei tuohon vetoon
Kipuin kans taas kaverit
noita tarjoo haverit.
Pökkelöksi vuosis muuttuu
sen sun seitseen harmiinjuuttuu
trimmautuu ois pitänyt
myöhäistä jo sitänyt.

Runsaaseen siis ikään päästy
hengenmenolt tänne säästy
ehk tuol joku jujunsa
ohjailujen tujunsa.
Vaik ei perhet saanut luokse
tuosta siltkään nurkkaanjuokse
meit on monii möllejä
hakemassa höllejä.

Tarvimatta piiskuria
kääteisesti niiskuria
yksin joutuu aistimaan
ulommista maistimaan.
Kun on torjut toimivina
älympiä hoivimina
jurri sivuun jätetty
ynnämuihin mätetty.


 

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu