Sähköt katkii tämä myrsky aallonpojil ihan tyrskyt luonnonvoimat jylläävät ykköstehoil mylläävät. Valo välil vilahtelee mittarissa kilahtelee tehoo tormi purkailee moni moisest turkailee. Pimeitä on syksynpäivät aiemmista muistot jäivät retua nyt retkuttaa useet tuo jo ketkuttaa. Pännäilyä urkkomtyylil hitsiäk vois noille kyylil virrantojen vartioil taakaa taatust hartioil. Rauha onneks kotimaassa jatkuvana sit et jaassa ulompana rytisee konfliktit kun jytisee. Täällä asuu sitkee kansa laukaistuilee moni ansa uhkaa vaikka esillä saantein usein pesillä. Kenenkään ei yksin syytä tänäinenkään hyrskynhyytä luontoa kyl koiteltu tuhlauksest moiteltu. Saasteit lykkää paljot piiput yläkehis hyödynhiiput ellei tyylii torjuile kuilunpartaal horjuile. Vaikutukset valikoituu nurinperist kalikoituu järkisel ois otatet peittelemään sotatet. Ihmisinä kulkein täällä oltaisiinpa huomii näällä liepeetleväl ryntimät nollasyväs kyntimät.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu