Kun on vanha sekä vajaa toljaellen mielin ajaa notkokohtii väistäen ahtahansa päistäen. Ohi menneet yrittelyt pinnemmalle pyrittelyt äly se ei riittänyt leveet lakeist niittänyt. Jossakin silt pakko olla ihmisenä vaikka nolla tuo on oma otanta viivan alla sotanta. Mielisesti luukut avais hengenhaannoil tuolla ravais arjes vaan on tylyä tunnonpuolen lylyä. Puinen ukko, lapsestsaakka opettajalt saatu raakka sairaana ei notkea millä mallist potkea. Nyt taas tätä selkävaivaa aatelmilta pohjaakaivaa tukkoista väh kohota laittamuksis tohota. Tupasessa tumputellaan yksis samois humputellaan värssytteitä rivittäin haannonvaltaan halust jäin. Pännää yhä himoo näppiin yritteet ei laitu säppiin henkireikä haennoil umpiharmaast paennoil. Edes kohta juhlan aika valommista viesteist taika kuusten oksil valoja napsein makupaloja. Jouluna on tunne tärkee sitä kuplaa ei saa särkee rauha maassa ehdoitta hönttämysten vehdoitta.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu