20131212-Lapatusta

 

Untelo ei esil yllä
haluaisi tuota kyllä
ristiriita rasittaa
ketjumaisest kasittaa.
Ollapa tuo tuhtitoivo
puuttuisi se itkunvoivo
teräviä tarttuja
löytyneitä karttuja.

Höpinät vois jäättää tuohon
eikä uppoil mihkään suohon
pelkuruudest ilkuttais
tyhmeliinin nimen sais.
Hukkaamatta ottopaikkoi
vähentelis samal haikkoi
keskel tauluu tuikata
siin on malli, huikata.

Keveet kaikkee kuvitella
oletteilla huvitella
liikekannal lähtemät
yhtkään kohtaa tähtemät.
Meluisuus ois rasittavaa
sydänlähtöist kasittavaa
ihminen jos ilottuu
polku tuossa silottuu.

Nurinoitta, naurusuulla
kelpais kateistenkin kuulla
linjaisuudet laitoissa
hölmöö hilluu haitoissa.
paperilla ihanhelppoo
arkeen tarvis jonkun jelppoo
kynnykset et ylittyis
onni omaks sylittyis.

Eikä vähää vitkastellen
haittaisissa kitkastellen
ylpyyttänsä muistaen
suksen sujust luistaen.
Aina ei voi olla pyhä
itsees arjen alta nyhä
tarkoituksii tutkaillen
mielimästi mutkaillen.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu