Vieraalt tuntuu oma ääni tuleehan se sisält pääni resonointi outoa tottu tarvii noutoa. Eduint kuulla laitteinavul sieltä seurail tavutavult oudoksunta vähenee homman hyväks nähenee. Itsen näkee suurest peilist muistuttaako vielä eilist turvotustko tulossa varhennettak kulossa. Huumormielel moisest heittää rostahan täs nätinpeittää ukkovanhan pöhmertää aiemmistkin etäs jää. Jossain lähes vatupassis toimivuutta työstökassis värssytteitä vääntäissä katseen tuonne kääntäissä. Oltavakin omis nahois eihän siinä solkkaa pahois mit nyt ärsy aikaansaa jättymättä parhaantaa. Sieluisuutta saantoon mielis ihmisyydest itses kielis onnistumaa osaksi laitot kyl väh hosaksi. Puuttuvia joskus tarvis kömpelöään millä harvis äly että enennis messevämmin menenis. Tok jo nykyy jarrutpäällä kapeammin kaikkee näällä voimat vuosis valuneet runkoamme kaluneet. Yhä toivoo, matka jatkuis ettei hajois noissa vatkuis nauttimansa muistaisi roskat liepeist puistaisi.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu