20131103-Hulmahteitta

 

Kello juuri aamukuusi
säätösängyl nosta luusi
pännää näppein tavoita
mieltä uudel havoita.
Ihmiset viel öisis pukeis
jotkut parisuhtein hukois
aamujäykäl ahertaa
vastuunpelkoo eipä jaa.

Orvot me taas omasvieres
seuranamme usee hieres
hyvää vaikka haennas
totust toimet paennas.
Soitellen ehk lähty sotaan
löytääksemme lempeet kotaan
moisel tyhjän tavoitti
erheisensä havoitti.

Aatos silt ei jätä rauhaan
nollaista vaik huljuu kauhaan
lapikoides lohtua
paikkaillessa rohtua.
Viritteet ei vieneet maaliin
negatiivei kertyi kaaliin
helmainheilut vaativii
siten pasmans laativii.

Pelokkuus tuos pahentanut
sektoria ahentanut
ukko, ootkin ulkona
näkölamput mulkona.
Luottain omaan iskuvoimaan
että tunto alkais soimaan
käänteisiä kerrytti
onnenilost errytti.

Harrasteissa hungatessa
riimei pinoon pungatessa
ääret äkkii selviää
leikinvarjol vaikka tää.
Musiikki ol arkileipää
föliintulles vähi eipää
kurtust nuottei kapisti
itsealkui napisti.



Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu