Pahimmista ohipäästy monelt arkuuttansa säästy ryntymihin joutumat lähtöviival noutumat. Ihmisenä oloo toivois asiasta vasta voivois siinkin järjen muistaen hommelukset luistaen. Vajait ollaan mones'suhtees ettei aina herrannuhtees lipsumista ladulla kankeenkulkuu sadulla. Jononhännilt vahdatessa omaa hyvääns jahdatessa hiertämissä hankautuu linjaspysy vankautuu. Älläämiset unehtuvat korvat kuumist punehtuvat jospa joudost erohon nälänlisää terohon. Itsest'selvää ei oo kellään halua vaik hitsist hellään läheislämmön puuttues ruuhen rytöön juttues. Arki ottaa mielin ohjat resoreista kolii pohjat ehonnetta etsiissä tantalustaan metsiissä. jäsentely tukkoutunut umpiseensa lukkoutunut salasanan unohtain uljautta siin ei lain. Takaatarjo korjaa potin kynnisteisen huurtees otin viimeisenä viluissaan takamiehen hiluissaan. Ruotelvarsi toki tarjol menomelskein kulun varjol eikä huomaa herätä kuinka kuokkaans terätä.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu