Ikää kertyy vaivat nuortuu turha luulla selkä suortuu käppyrämmäks kääntyilee sama miten ääntyilee. Vuodet vanhii tullessansa sinisilmäl luullust ansa rutiinikin rapaantuu ote juttuin hapaantuu. Hyvä kunhan joten sujuu totuttua latuu ujuu einet aamuin ahmien päiväns muistois lahmien. Sieltä löytyy laitoil kahvat joustamukset järsyil vahvat nakerretta pelkäämät uksii tuloilt telkäämät. Ylellist ei edes mielis höntsänöinnistähän kielis vateriin vaan varvistain tuikitärkeit tarvistain. Pitkästyyn jos tosis alkaa kaiveluttaa silmäst malkaa tää on mulle parasta yhdeltkään ei varasta. Urkkomistkin osin menee pystymätön eessä enee jääköön kun on koppaamat persust pikeen roppaamat. Aukee ovet oivalteille sielunpuolen hoivalteille tukkimatta tuloja kaukaakiertäin kuloja. Ylpeilyl ei edes pohjaa Mestarimme paattii ohjaa nöyrempänkin nautitaan hiljal höpöö tautitaan. Eikä jästist jukittele sanasorjil kukittele riimitteit vaan rustailee keinollansa lustailee.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu