Itseä jos prässää liikaa lojonpaikkaa sit jo tsiikaa nivelet kun narskuvat ärrävoitot parskuvat. Vanha kokee usein tämän yrtönjälkeen tulleen hämän konsti koivil koheta edes sitä roheta. Kokeissa kun kylil kävin peräst aistin äreest hävin jokapaikkaa kivisti metka matkoins livisti. Ruusu'unist herätytty vähimmistkin perätytty noistkin tippulehdistä eikä kyse ehdistä. Lopul suvee nurmet venyi itsesyyte pollas enyi tarvis, vaan ei toimita uusii kiusoi poimita. Mollatkoot vaik ryysyrannaks horjuen täst joudolannaks eikä vinkeit vilise puheepölö kilise. Yksin oltu kesät, talvet hiesssä pitäin uuniinvalvet joka toisen lekottaa itsee keveest mekottaa. Tuulisil on toinenjuttu vedost saapuu haitankuttu ankeaa on kärsiä ilmanliikkeest järsiä. Pakko myöntää, esteet enee ajassa kun huomiin menee konkkaust jo kulenta toimimisilt sulenta. Esteet entyy pyytämättä noille aatost syytämättä luonnonlaki lamaannus käppyräiseen samaannus.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu