HUrja haju tuli tupaan oma rauha kuihtui hupaan likakaivon lemppaus ilmanpiloon hemppaus. Ehkpä tursui imettäissä molekyylit happan näissä putkiimyöten pöllähti raittiintulo höllähti. Auki ovii ikkunoita leivänpäälle kuni voita saisi haisun hukkumaan totutun sen tukkumaan. Äijä ihan nollankupees pari kertaa miettii rupees lisätoimii tarvies niskast taakkaa harvies. Pahimmoillaan purkutöihin ramuuns laittain teonvöihin kaivonsuuta tukkimaan ärsenteistä hukkimaan. Ongelmia tuos myös ennen muistamisiin taakse mennen lömy että haihtuisi tuoreeks hapeks vaihtuisi. Nää on noita nurjiippuolii jotka tuottaa tulles huolii hyvää vaikka edeltäis ärsyyn eihän pitkään jäis. Kaivo lattiassa vuotaa vesikassi tuota suotaa tiivistys on kivessä selänraakin hivessä. Kestäminen tarvii rauhan eteenpäisen eelteenlauhan poltonkäryy lisäksi tarpeettoman isäksi. Molempi nyt pelkkä paha suljen ukset, se täs- jaha riittäneekö keinona ohipääsyn meinona.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu