Sunnuntai on lähes illas ukko tässä kaljunvillas huomeniinsa heittyen ärsynteisiin peittyen. Loppuinlopuks joten sujuu päivät hämäryyteens ujuu valoi lamppuin laitetaan enest yrtteest vaitetaan. Onnistus ei aina esil joskus pyterämmil vesil nurinpäisis nokkineen ikikuluin hokkineen. Tarpeistusta tavoitellen piuhojansa navoitellen lipsujakin lähättää äijän arkeens vähättää. Parhaimmillaan ilman huolta kadun aurinkoista puolta näkyvältä näyttäen sanansäilää käyttäen. Virheit tulee vahingossa ollessamme ahingossa aina anteeks pyytäen inhoilu ois hyytäen. Aistisipa oikeet kohdat vaistomaiset iloonjohdat huumoria haannossa iloilmet jaannossa. Sivuunsiirtyy alamaista oppimalla oma kaista järkevämmäks joutuen kelpoisihin noutuen. Yksin lappaa aina samaa tihrustellen ettei lamaa kouriin jotain tarttuisi messevyyttä varttuisi. Nöyrän selväst ilmetessä sateen niskaan pilvetessä oikeen muistoo vaalien ekstraa kasaan haalien.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu