Halua ei aluks puutu ensi esteisiinsä juutu stopit tuntoo opettaa ylikorot lopettaa. Natiaisest havaintoja älyn'ovein avantoja kehittymän kestoksi lipsumisten estoksi. Tunne jos on liikaa ruoris pasmoissa ei mennä suoris raskaitakin raahuita vuosikautten naahuita. Miks ees höntsi leikkiin mukaan yllyttänyt eihän kukaan ulapoille oudoille kivein kelkkaan noudoille. Vähän oli niinkuin hirres tulevainen saanto kirres sulanut ei sanoista ei ees anteeksanoista. Ukkorukka järki käteen nurkassasi ala päteen älä ryntäin ryppyile aitais yli hyppyile. Sellaiselta ainkin tuntui toimimil ei eessä huntuu poikaparka paljaana itseinto valjaana. Koitti mieltä laimennella omaatuntoo vaimennella aallonpärskeit päässänsä jumittumaa näässänsä. Pahimmillaan oli kurjaa laamiessaan luulonnurjaa hengensuossa yksinään tuohon tilaan vuosiks jään. Etäämpää ei kukaan kuule myötäisesti kun ei tuule noine hyvin hapuili kuilunääril kapuili.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu