20131011-Kohtapaikkaista

 

Halua ei aluks puutu
ensi esteisiinsä juutu
stopit tuntoo opettaa
ylikorot lopettaa.
Natiaisest havaintoja
älyn'ovein avantoja
kehittymän kestoksi
lipsumisten estoksi.

Tunne jos on liikaa ruoris
pasmoissa ei mennä suoris
raskaitakin raahuita
vuosikautten naahuita.
Miks ees höntsi leikkiin mukaan
yllyttänyt eihän kukaan
ulapoille oudoille
kivein kelkkaan noudoille.

Vähän oli niinkuin hirres
tulevainen saanto kirres
sulanut ei sanoista
ei ees anteeksanoista.
Ukkorukka järki käteen
nurkassasi ala päteen
älä ryntäin ryppyile
aitais yli hyppyile.

Sellaiselta ainkin tuntui
toimimil ei eessä huntuu
poikaparka paljaana
itseinto valjaana.
Koitti mieltä laimennella
omaatuntoo vaimennella
aallonpärskeit päässänsä
jumittumaa näässänsä.

Pahimmillaan oli kurjaa
laamiessaan luulonnurjaa
hengensuossa yksinään
tuohon tilaan vuosiks jään.
Etäämpää ei kukaan kuule
myötäisesti kun ei tuule
noine hyvin hapuili
kuilunääril kapuili.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu