Ihminen äl huolta kanna ohi vaan sen mennä anna helppoa kyl sanoa vaikeemp arkeens anoa. Kuluttavaa tarvii väistää otannammin aikeit päistää lippuansa liehuttaa etäält joka kiehuttaa. Törmäilyikin joskus sattuu russata et tahtois hattuu päällänsä siin pomppia hakein hommaan komppia. Yli estein yrittäen notkopaikat syrittäen valostumaa varjosta kiitosmieltä tarjosta. Siivittyä sisul pitää auttohenkee luonnost itää moitet tulee vähemmän ilo näyttyy nähemmän. Ulkootullut ravituttaa tiukkain ohi avituttaa haruksena haennoil nollatilast paennoil. Petrautuma hinnalt halpaa välkytellen todenkalpaa huumorilkin huvittaa kokemiaan kuvittaa. Väistämäl siis vänkäkohtii enemmästi yleens tohtii tällä tavoin funtsien ikehensä löysää sen. Aina tok ei sujuvasti silkinpehmeen hujuvasti luonnontarjot kutistuu olja pintees rutistuu. Hyvät hetket korvaavia peittämässä horjaavia jaksaa jonoon joutua ventatessa noutua.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu