Tienoot kultaa syksyn ruska värikyllään esiinkuska loppuu kasveilt kauennus saapuu sijaan rauennus. Kaikkee tätä laajast näkee alastipus lehtii näkee rungot kohta paljaana myöhäst täysin haljaana. Iloo tuonut vehree meille jääty vaik jo tupateille sisätiloist pälyymään näinkin nautin älyymään. Hiljaisuutta ympärillä annanteista tilal tällä vauhti kun on loppunut aiemmin mis hoppunut. Mielenrauhan riittävyyttä nöyrän tuohon liittävyyttä ajanhampaan purressa pussinsuu jo kurressa. Uinumalla nukus yönsä saakin jättää huolet työnsä joka joskus niivitti yrittämään siivitti. Luulemia sivuunlykkäin oottohenges yhä kykkäin värssyttelyn väännössä rutiiniksi jäännössä. Näplämättä soittopelei muisteleiksee noita kelei että nurkilt kauemmaks aikoisitten rauemmaks. Eikä edes tuota jaksais raihnuutena rungol maksais selkä nytkin jumissa tovit tosi sumissa. Pomoa ei vanha tarvi talles mikä pinos varvi kummemmaks ei kehity mestaroinniks ehity.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu