20131005-Niukkuutta

 

Yksinäisen tietä kuljen
monet ovet siinä suljen
eikä riipu halusta
alemmas vaan valusta.
Pystynyt ei merkittäviin
älypuolta herkittäviin
toisen luokan toljoiluu
ynnämuissa holjoiluu.

Harrasteit kyl suojaksensa
rinnanrauhan tuojaksensa
sylis peli äänteli
värssytteitä väänteli.
Orvontuntuu ahtauttain
haluntoja kahtauttain
arkisesta alkaen
kuvitteista valkaen.

Toivoi että jotain tolkkuu
ymmärryksen ovelkolkkuu
umpityhjä pelottaa
se jos mikä kelottaa.
Jotenkin on tännepäästy
myllytyksilt suurilt säästy
riisuttuna remelteist
välkytelty tavupeist.

Vanhana on tietyst vajaa
haapuloiden huomeensajaa
eikä enää virity
antoisuuksiin kirity.
Selkäintakaa pilkistellen
tunnonpurtta tilkistellen
uudensuuntaan urnailee
itsevähääns purnailee.

Luuli montaa luuta lihaks
perään sitten pisti vihaks
manailusta tarjoja
ärrävoittoi sarjoja.
Kaveruudet katosivat
pilvenreunoil latosivat
ukkona väh ankeaa
omaksunta kankeaa.


Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu