20130921-Horjuntorjua

 

Flunssantuntu äkkii heräs
päivänmittaan itseens keräs
ilta ei viel alkanut
ärseä jo jalkanut.
Enkä tiennyt safkantuojast
mitään merkkii äänihuojast
uloslähteis äkkäsin
eril itset häkkäsin.

Kuulo kun on vajautunut
haittapuoliin ajautunut
selvänsaanti seisoksis
leima päällä, tulik pis.
Vakavasta ei kyl puhe
huumoril väh heittyy nuhe
olentaansa moittiissa
tarvituistkin loittiissa.

Ukkona tääl käppäelen
sanoi paprul räppäelen
ettei huonuus haittaisi
nurkanpiiloon laittaisi.
Laiminlyöntei jatkust jonos
naahuuta ei uusiin monos
perusteinen pysähdys
älyperäst lysähdys.

Pyrkein jatkaan alkamia
mielenkulun jalkamia
ettei turskaan tarttuisi
kiellettyjä varttuisi.
Raukaks tässä omuun koen
yli päästään, sitä hoen
Jumi vaikka jätättää
luuloo kuormaan mätättää.

Ynnäily on lapsenleikkii
siemenekskään ettei veikkii
höpinöihin haettui
ruumenista tyhjää pui.
Matalalla ollut rima
lähtökohta köyhä hima
sieltä suttui suuntimii
arkiankeiks muuntumii.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu