Flunssantuntu äkkii heräs päivänmittaan itseens keräs ilta ei viel alkanut ärseä jo jalkanut. Enkä tiennyt safkantuojast mitään merkkii äänihuojast uloslähteis äkkäsin eril itset häkkäsin. Kuulo kun on vajautunut haittapuoliin ajautunut selvänsaanti seisoksis leima päällä, tulik pis. Vakavasta ei kyl puhe huumoril väh heittyy nuhe olentaansa moittiissa tarvituistkin loittiissa. Ukkona tääl käppäelen sanoi paprul räppäelen ettei huonuus haittaisi nurkanpiiloon laittaisi. Laiminlyöntei jatkust jonos naahuuta ei uusiin monos perusteinen pysähdys älyperäst lysähdys. Pyrkein jatkaan alkamia mielenkulun jalkamia ettei turskaan tarttuisi kiellettyjä varttuisi. Raukaks tässä omuun koen yli päästään, sitä hoen Jumi vaikka jätättää luuloo kuormaan mätättää. Ynnäily on lapsenleikkii siemenekskään ettei veikkii höpinöihin haettui ruumenista tyhjää pui. Matalalla ollut rima lähtökohta köyhä hima sieltä suttui suuntimii arkiankeiks muuntumii.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu