Ukkon olo taipuu vaatii sillä mielel kohtans laatii paljoja ei hidusti nehän menis kidusti. Olon sujuu havitellen riimeil aivoi avitellen nokosii myös päivällä ettei otet näivällä. Ahkeruuteen ei ehk yltäis ääreenkäynti se jo kyltäis laiskemmasti lorpottaa vähäisensä haltuun saa. Räpsämällä rynnistäen järkiperää kynnistäen lattioitaan lakaisee mit nyt sattuu, kakaisee. Perusjutuis pysymällä tietootarvein kysymällä ympäristön ehdoilla nollamiehen vehdoilla. Huvituttu, ärähdetty kipeästkin särähdetty annit jos on topissa sietämän sen opissa. Tarvii tietää tahtomansa itsesisäl jahtomansa ettei luisto lakatu kiusa kupeil pakatu. Ymmärrystä avukskäyttäin maljan reunoillensa täyttäin varovasti vajailla älynanneis majailla. Kuulemalla selkein korvin hurinassa paukkusorvin jonoon jutut järjestyy hyötymieles kärjestyy. Samaan jälkeen satuttaen lievemmästi hatuttaen iloakin irtoaa pyydäntöjään föliin saa.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu