Olemalla osotteinen eikä liikaa posotteinen jaksaa hitaast joutua asioille noutua. Missään ettei turhantärkee hamuumatta edes kärkee lullitellen laittumat ohittaen vaittumat. Erehdy ei ylvästeleen raamitontaan pylvästeleen sovus oman itsenään kohtapaikaks kokee tään. Vieraita ei ovist ramppaa arkeansa pelkäst lamppaa vähenemän vajaana älypuoli hajaana. Toivoo kyllä pitäin yllä sehän teho troppii kyllä liittäin pieneen puuhailuun hallustans voi heittää luun. Puhti toki lukkoontunut aie ennest tukkoontunut riman altkin aionnat simsalbimist vaionnat. Laivatkin ne seilaa tuuril ulapoitten aalloil suuril ihmispientä pökertää hetkeksi jos yksinjää. Ulottumiin urnaamalla vanhoin raamein turnaamalla mitä torvest annissa aatoskasaan kannissa. Väärii tulkintoja toki juttuinperäs huijaa loki ylösmerkkain toimia haannollemme voimia. Riittävyydest vajausta olon eväin rajausta nuiviakin natustaa riimikonii ratustaa.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu