Jotain tasaa tarvittaisiin aatosunhoo harvittaisiin ihmisesti eläen sielu valoo heläen. Ummehteista pyrkimällä esteit eestä tyrkimällä joutessaankin jonossa hidust läpset monossa. Aivopestyi emme ole yhtäjälkee jonost pole kipinä ei kadonnut luukkui sulkuun ladonnut. Vastaiset vaik väsyttävät sileyksii räsyttävät kestettävä kauennat hyväin huonoiks rauennat. Nurinmenoist nousta pystyyn toivonvaloo älynystyyn ettei hukat huijaile piilotettuin puijaile. Sisäisyyksist selvänotto ikienest tuosta motto haannot eivät hukassa uusiin esiin pukassa. Maisema tääl on kuin taulu säesteenä linnunlaulu Hämeenkylän rannoilla viihdykettä annoilla. Aaltoinleikkii seuratessa loppusointui teuratessa älynneekin hyvänsä tuonne tähtää jyvänsä. Erinoman puuttuessa rutiineiksi muuttuessa kipenist jo kirittyy urnasmuksis virittyy. Kurtunkutkut jätettynä riimitteit vaan mätettynä missä tointa tapahtuu antumiseks vapahtuu.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu