Tuntuu kiusalt konkankipu puolilaidas niinkuin vipu kohotessa koivilleen halutta sen nykyy teen. Yksinasuis liikkuu pakko kuihduttaisi masuu lakko ehk siit tervyys vertyisi rasvaa ettei kertyisi. Mielis mennä ilol ylös keinon vaan on nylhyhylös uutta hyvää hakies riimittelyn vakies. Selitettä antumista kuvitteinkin kantumista juoruja tääl levi ei puhtaammasti oltu hei. Aikaa puskee kuni kerält onnistuisi tunnonherält ystävystyin ihmisiin luukkuja ei pitäis kiin. Epävarmuus aihennuttaa nättei mielest kaihennuttaa ulotuttais ymmärtään vapaaehdost kohtaans jää. Lukot aukeis kolkuttajal riemumiellä jolkuttajal ärhäin ei pääs perille saantumat jää kerille. Omimalla tarjottuja puhtuudella varjottuja väistäneekin hunkioo mistiinmenneen tunkioo. Yhdenkerran yritykset nollamiehen pyritykset tuo on tyhjään tyrkännyt rannast uloo jyrkännyt. Vois kyl tukko pahentua haitanhössö ahentua oltais jonost jäljellä priimaantarttu kärjellä.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu