Huono olen mitään varttuun äkist mielin sarviintarttuu kyttäämään ei rupeais tuot vain sipsust kupeais. Ostokuume jos se syntyy unihinkin helpost kyntyy sivuunpääsy laukaisee ukset uusiin aukaisee. Mikshän olen tämänmoinen vastaavast ei luullust toinen rasittavaa raahnua pielihinsä kaahnua. Eukottakin syystä jääty noloontilaan tähän pääty uskottavaa erhettä ilman mitään perhettä. Äijänraakiks rutistunut haave halvaks kutintunut ison talon nurkissa huomeniaan kurkissa. Loppuliu'us ehk tää taru monin kohdin kylmänkaru valonpilkkeit niukasti pätemistä hiukasti. Virheisyyksiin usein lankes yksitoikko tuohon kankes tarkoitus vaik toimia helmiaiheit poimia. Nollanvierest itsens tapaa kuvitelmis kosolt rapaa takapajuun taipua varhempien kaipua. Puuttuu näyttö sekä voima seurauksen mielensoima raiveleihin ripustu jononhännil vipustu. Olkoot laitot touhunloppuun sinne jos ei enää hoppuu ärsyminen unohtuu niinkuin toki kaikki muu.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu