Ennen mikä oli helppoo nyt vaan voimii. toisenjelppoo itsee närsii kulunnat lähes monist sulunnat. Selkä, niska, usee muukin pälättäen tuosta suukin raukaks vuosis valuttaa kielto, mihin haluttaa. Näissä pasmois pysyttävä apuu usein kysyttävä tekee todel nöyräksi huomein muuttuis töyräksi. Mielialat vaihtelevat arjentarjoo kaihtelevat oispa ruutii kropassa haennat ei topassa. Vanhaksi kun venyttynyt maljas hapan enyttänyt kaveritkin kadoksis leposijoil ladoksis. Onneahan että koivil sisarusten apuhoivil nuorempainkin tarjoa lievimässä varjoa. Tyhjimmistkin syntyy riimi silläkertaa aina viimi jonomuotoon hivuttuu enin nälkä sivuttuu. Kanaa ei oo kainalossa eristeli hommanhossa väärii arvoi paimensi oikeinosuu laimensi. Ukkona on raahnuttava partaisiinsa kaahnuttava toivois, huomis hälvenee säkkipääs ei sinne mee. Yli edun toki saatu itsepiloot, laskus laatu kiitos kaiken Antajal rotkoin yli kantajal.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu